Kirjojen kustantajilla on keskeinen rooli siinä, mitä me lukijat valitsemme kirjakaupasta. Kaikilla kirjoilla on aina jokin kustantaja, ja suurimmalla osalla se on jokin kustannukseen erikoistunut yritys. Myös omakustannekirjoja, jotka ovat siis kirjoittajan omasta pussista kustantamia julkaisuja, on liikkeellä jonkin verran.
Kustantaja on yksinkertaisesti se, joka rahoittaa käsikirjoituksen muuttumisen julkaistavaan muotoon. Perinteisesti se on ollut kirja, mutta yhä useammassa tapauksessa kustantajat haluavat tarjota lukijoille myös ääni- ja e-kirjoja.
Vaikka kustantajan rooli onkin suuri, täytyy heidänkin tuntea yleisönsä, eli asiakkaidensa, tuntoja siitä, mitä nämä haluavat lukea. Uusien ilmiöiden syntyessä maailmaan niistä halutaan tietää entistä enemmän ja joku kirjoittaa niistä jossain vaiheessa jotain, jolle pitää sitten etsiä kustantaja. Hyvä esimerkki ovat online-kasinot: Unibet online casinon ja muiden nettikasinoiden kasvattaessa suosiotaan tulemme todennäköisesti näkemään yhden jos toisenkin kustannuspäätöksen online-kasinoita käsittelevistä kirjoista.
Käännöskirjallisuus vai alkuperäinen kieli
Kustantamoilla kirjat jaetaan monella eri tavalla erilaisiin alaryhmiin, mutta tärkein jako tehdään alkuperäiskielellä kustannetun ja käännöskirjallisuuden kustantamisen välillä. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa siis kahtiajakoa kielen perusteella: suomen- ja ruotsinkielinen kirjallisuus on kotimaista alkuperäiskielistä kustannusta, kun taas näille kielille käännetyt teokset edustavat käännöskirjallisuutta.
Käännöskirjallisuuteen on totuttu eritoten kaunokirjallisuuden puolella ja merkittävä osa suomalaisten lukemista romaaneista on alkujaan vieraskielisiä. Runoja ja novelleja sen sijaan luetaan paljon kotimaisilla kielillä. Tietokirjallisuuden kääntäminen on hieman kinkkisempää, koska siihen liittyy aina alan oma sanasto, jota kääntäjä ei useimmissa tapauksissa hallitse samalla tasolla kuin kirjan alkuperäinen kirjoittaja.
Käännöskirjallisuuden kustantaminen arvioidaan yleensä paljon huolellisemmin kuin kotimaisen kirjallisuuden. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että myös kääntäjän tulee ansaita leipänsä kustannusprosessissa ja näin ollen hyvän kääntäjän palkkaaminen on olennainen osa kirjan kustannuksia.
Kotimaisessa kirjallisuudessa kustannuksia tekevät usein pienet kustantamot, joita voi ylläpitää vaikkapa säätiö. Sellaisen kirjallisuuden parissa, jolla on iso levikki, tarvitaan kuitenkin paljon resursseja: kustantaja joutuu pohtimaan entistä enemmän, onko iso investointi kannattava vai ei. Esimerkiksi oppikirjat ovat tällaisia: niiden levikki on suuri ja laatuvaatimukset kovat. Kustannukset ovat siis kovia ja siksi oppikirjoja kustantavat Suomessa nimenomaan isot kustantamot.