Kirjallisuus voidaan luokitella eri lajeihin, joita kutakin yhdistää tyylilliset, rakenteelliset tai kirjallisuushistorialliset piirteet. Yleisesti kirjat jaetaan kahteen pääluokkaan, joita ovat kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus.
Kirjojen kustannustoiminnassa luokittelu on hieman erilainen, siellä käytännössä yleisteokset jaotellaan kaunokirjallisuuteen, tietokirjallisuuteen ja lasten/nuorten kirjallisuuteen.
Kaunokirjallisuus puolestaan jaetaan kolmeen pääluokkaan, joita ovat proosa, runous ja draama. Nämä voidaan edelleen jakaa tarkemmin eri lajeihin, tosin aina kirjan luokittelu tiettyyn luokkaan tai lajiin kuuluvaksi ei ole aivan yksiselitteistä.
Kaunokirjallisuus
Proosa
Proosa tarkoittaa tekstiä, joka on kertovaa kertomakirjallisuutta. Se voidaan edelleen jakaa taideproosaan – jonka tunnemme paremmin kaunokirjallisuuden nimellä – sekä asiaproosaan. Taideproosa on tarinaa, kertomakirjallisuutta, joka voi olla faktaa, osittain faktaa tai myös täysin fiktiivistä. Ero asiaproosaan on se, että teksti on kaunokirjallisesti ilmaistu, vaikka se olisikin faktoihin perustuvaa. Esimerkiksi elämäkerrat voivat olla joko taideproosaa tai tietokirjallisuutta tyylilajista riippuen, sillä ne pohjautuvat usein todellisiin faktoihin. Sadut, fantasiakirjallisuus sekä tieteiskirjallisuus ovat proosaa.
Asiaproosa tarkoittaa täysin faktapitoista asiatekstiä, joka on tyypillistä esimerkiksi lehtiartikkeleissa, kirjeissä, tietosanakirjoissa ja esseissä. Siinä asia kerrotaan ytimekkäästi ja pysytellään tosiseikoissa. Asiaproosa voi olla viihdyttävästi kirjoitettu, mutta se ei kuitenkaan ole niinkään kertomus vaan kuvaus asiasta.
Runous
Runous on toinen kaunokirjallisuuden luokista. Siinä kieli on erilaista kuin proosassa, ja se on enemmänkin sanataidetta. Runous perustuu usein mielikuvituksellisiin aiheisiin ja sanojen kanssa leikittelyyn, riimittelyyn ja kielen sointiin. Runoudelle tyypillinen piirre ovat runomitat, eli yhteensopivat alku tai loppusoinnut, mutta runoudessa ei välttämättä ole runomittoja.
Myös musiikki on runoutta, se on laululyriikkaa, jossa musiikki yhdistyy runomuotoiseen tekstiin. Runous onkin vanhin kirjallisuuden lajeista, ja sen avulla siirtyivät myös tarinat runonlaulajien välityksellä eteenpäin ennen kirjoitetut tekstin ja lukutaidon yleistymistä. Näin myös Elias Lönnrot kokosi Kalevalan.
Draama
Draaman, eli näytelmäkirjallisuus, on ennen kaikkea esittävää kirjallisuutta. Eli kirjoitettu teksti toimii esityksen pohjana, mutta pääpaino on nimenomaan itse ilmaisussa. Draama, jolla myös tarkoitetaan adjektiivina tietyntyyppistä elokuvan lajia, voidaan näytelmäkirjallisuudessa jakaa neljään alalajiin. Nämä ovat:
-tragedia
-komedia
-farssi
-näytelmä eli draama.
Alkujaan draaman historiassa näytelmä oli yksinkertaisesti joko komedia tai tragedia, joissa ihmisille kävi joko hyvin tai huonosti. Tarinoiden tyylin monipuolistuessa ovat lajit lisääntyneet. Käsikirjoittaja luo tekstin näytelmän pohjaksi, ja sen kertoman tarinan eli näytelmän esittävät näyttelijät, joita ohjaa ohjaaja.
Kuunnelmakin on näytelmä, tosin luettu sellainen. Sitä voidaan kutsua myös lukudraamaksi. Elokuvat ovat erityinen taiteenlaji, jossa yhdistyy monenlaisia elementtejä. Siinä on kirjallisuutta, tarina tulee usein taideproosasta, käsikirjoitus on draamaa ja esittäminen runoutta.
Elokuvat eivät kuitenkaan suoranaisesti kuulu kaunokirjallisuuden ja draaman alalajiin sellaisenaan. Mutta elokuvat usein perustuvat kirjaan, kuten J.R.R Tolkienin Taru Sormusten herrasta, tai niiden pohjalta voidaan kirjoittaa kirjoja kuten Raija Orasen Ruusun aika, jolloin teokset luokitellaan kaunokirjallisuuteen kuuluviksi.
Tietokirjallisuus
Tietokirjallisuus perustuu faktoihin, eli tutkittuun tietoon. Esimerkiksi Suomessa julkaistuista kirjoista 80 prosenttia on tietokirjallisuutta, ja peräti 90 prosenttia kotimaisesta kustannetusta kirjallisuudesta. Historia lienee suosituin tietokirjallisuuden laji, ja paljon julkaistaan myös eri alojen oppaita kuten keittokirjoja ja käsityökirjallisuutta.
Tietokirjallisuus voidaan edelleen lajitella alalajeihin. Suomessa on yleisesti käytössä seuraava luokittelu:
-tutkimuskirjallisuus, joita ovat väitöskirjat, monografiat eli opinnäytetyöt, ja muut tutkimusjulkaisut sekä tutkimusraportit
-hakuteokset eli kartastot, sanakirjat, tietosanakirjat, matrikkelit sekä kalenterit
-oppaat, joihin kuuluvat erilaiset harrasteoppaat, keittokirjat ja matkaoppaat
-oppimateriaalit, kuten oppikirjat ja harjoituskirjat
-yleinen tietokirjallisuus on elämäkertoja, tietokirjoja, historiateoksia, luontokirjoja
-lasten ja nuorten tietokirjallisuus
-mielipidekirjallisuus käsittää esseet, elämänviisauskirjat sekä muistelmat.